Road to Hope the movie

Vihdoin ja viimein on tullut aika julkaista blogimme huipentuma, Road to Hope the movie!
Toivomme että videosta välittyy teille blogin seuraajillemme kaikki se mitä saimme kokea matkalla, niin hyvät kuin huonotkin puolet, ja etenkin se miten koskettavaa oli tavata ihmisiä jotka olivat saaneet apua elämäänsä!

Video julkaistiin ensimmäisen kerran Porvoossa 1.12 Hyvä Ilta konsertissa Grandissa!

Road to Hope tiiminä haluamme kiittää kaikkia tukioitamme ja esirukoilijoitamme sekä niitä ihmisiä jotka ovat olleet mukana tavalla tai toisella mahdollistamassa tutkimus reissuamme Albaniaan, kiitos!

Tavoitteenamme on vielä julkaista haastatteluita ja muutakin materiaalia reissustamme, siis kannattaa pysyä vielä kanavalla, materiaalia on tulossa!

- Road to Hope tiimi

Roadtohope Deleted scenes

Road to Hope tiimin reissusta on kulunut nyt jo n.100 pv eli noin kolme ja puoli kuukautta, mutta siitä huolimatta reissulla kokemamme asiat puhuttelevat vielä meistä jokaista.

Matka Suomesta Albaniaan ja takasin oli pitkä ja näin jälkeenpäin katsottuna myös hyvin raskas monella tapaa. Olimme kaikki hyvin väsyneitä reissun jälkeen ja ehkä siinä on yksi syy blogimme vähäisiin päivityksiin, mutta nyt vihdoinkin olemme väsänneet teille videon ja kyseessä on Roadtohope Random ja deleted scenes! Tästä pätkästä tulee mainiosti esille se kuinka olimme välillä hyvinkin väsyneitä pitkien ajomatkojen jälkeen ja kuitenkin se että nautimme matkasta kaikin rahkein!

Tiimin puolesta Mixu

Apu menee perille, mutta kuka sen sinne lähettää?

Road to Hope tiimi on nyt rantautunut takaisin kotimaan kamaralle. Matkaväsymyksestä huolimatta olemme kaikki todella tyytyväisiä ja kiitollisia kuluneista kahdesta viikosta. Road to Hope ei kuitenkaan lopeta tähän, vaan pitkin syksyä voitte seurata blogissamme mielenkiintoista ennennäkemätöntä materiaalia.

Olemme jo tiiminä todenneet, että apu todellakin menee perille. Mutta kuka sen avun lähettää? Kenties sinä tai minä? Katso oheinen video

Tiimin puolesta
-Mükka

Apu menee perille!

Lähdimme 14.8 aamulla Albanian vankilalähetystön konttorille jossa tapasimme edellispäivänä tapaamamme ystävät, Fredin, Eryonin, Ornellan sekä muutaman muuna paikallisen työntekijän. Selvennykseksi kaikille, että Albanian vankilalähetys sekä Bank4hope ja Fida tekevät tiivistä yhteistyötä alueella.

Vihdoin ja viimein matkamme oli tullut siihen pisteeseen, että lähdimme selvittämään meneekö apu todella perille! Noin 15 min ajon jälkeen saavuimme kuoppaiselle hiekkatielle, pian jalkauduimme ränsistyneen näköiselle kujalle jossain päin Albanian Tiranaa. Virittelimme tiimin kanssa kuvaus kaluston iskukuntoon sekä otimme kantoomme ruokapussit joissa oli kaikennäköistä meillä arkipäivään kuuluvaa ruokaa. Lähdimme seuraamaan Frediä ja Ornellaa. Fred on paikallisen Vankilalähetystyön johtaja. Ornella, psykologi, puolestaan tekee työtä ihmiskaupanuhrien kanssa ja tuntee heidät henkilökohtaisesti, kuten myös tämän perheen jonka luokse olemme nyt menossa. Mutkan takaa ilmestyy rähjäisen näköinen tiili rakennus, joka oli vain yksi huone täynnä sänkyjä ja pieni komero jonka kuvittelimme olevan vessa. Meitä vastaan käveli nuori tyttö (22 v) hymyillen sekä kaksi pikkupoikaa, joiden pian saimme tietää olevan Bank4hopen Home based supportin avun saajia johon mm. me tiiminä lahjoitimme pienen summan ennen reissulle lähtöämme. Tyttö pahoitteli ettei, hänen äitinsä juuri ollut paikalla. Pian selvisi, että toinen pikkupojista oli tytön oma poika ja toinen hänen veli, tyttö itse oli juuri eronnut miehestään ja eli surullista aikaa kaiken muun surun keskellä. Koko perheellä oli hyvin surullinen menneisyys, perheen isä oli vankilassa ja perhe oli täten mukana avunsaajissa. Elin olot perheellä olivat hyvin heikot, kuten aikaisemmin mainitsin ja olimme kaikki enemmän kuin häkeltyneitä siitä millaisessa kurjuudessa voi ihmisiä asua, varmasti meillä kaikilla silmät hieman kostuivat!

 Koko tapaaminen meni meidän lähinnä kuvatessa ja kuunnellessa surullista tarinaa, kun Ornella jututti tyttöä ja Fred tulkkasi meille Englanniksi. Olisittepa nähneet pikkupoikien ilmeet kun he löysivät jotain hyvää tuomistamme avustus kasseista…

Lopuksi kiitimme tyttöä haastattelusta ja hän halusi että ottaisimme kuvan hänestä ja meistä tiiminä. Lähdimme kävelemään hiljaisina kohti autoamme ja vilkutimme vielä tytölle joka jäi hymyillen rappusille lastensa kanssa.

Matkamme jatkui kaupungin toisella laidalle kahvilaan, johon Ornella oli sopinut meille tapaamisen yhden ihmiskaupanuhrin kanssa. Tyttö odottikin meitä puistonpenkillä istuen, huomasimme heti tytön elkeistä että hän on hyvin rikkinäinen ihminen. Tytön silmät eivät juurikaan kohdanneet meidän kenenkään katseita, vaan hän katsoi aina jonnekin muualle. Tilasimme kahvit, ja istuimme pöytään juttelemaan. Tyttö pyysi, että häntä ei kuvattaisi siten että kasvot näkyy ja tietenkin noudatimme tytön pyyntöä. Olimme jo aikaisemmin jutelleet Ornellan kanssa, ettemme kyselisi mitään hänen menneisyydestään, koska ne muistuttavat häntä aina niistä kauheista asioita joita hän on joutunut kokemaan, vaan siitä miten hänellä menee nyt ja miten hänen pieni tyttönsä voi.

Tytön tarina on ihmiskaupan uhreille hyvin tuttu, tyttö oli ollut 14 ikäisenä siivoojana armeijan tukikohdassa jossa armeijan miehet olivat käyttäneet häntä seksuaalisesti hyväkseen, tyttö oli henkisesti murrettu aivan kokonaan. Koko ihmiskaupan idea on se, että uhrit murretaan aivan kokonaan henkisesti ja fyysisesti ja näin heistä tehdään tavallaan ’’orjia’’. Myöhemmin tämän jälkeen tyttö oli pakotettu prostioiduksi. Tytöt murretaan niin pahasi, että hekin itse alkavat ajatella, että tämä on heidän elämää ja ettei ole olemassa parempaa elämää, tytöt jotka ovat niin hajalla ja rikkinäisiä ovat tyytyneet siihen tilaan missä ovat. Työ mitä Bank4hope, Fida ja Albanian vankilalähetys tekevät Ihmiskaupanuhrien keskuudessa on haastavaa ja pitkä kestoista, sillä tytöt jotka ovat kokeneet mitä kauheimpia asioita elämässään eivät hetkessä parane haavoistaan, jos koskaan täydellisesti.

Palataan takasin haastatteluun, tyttö kertoi että nyt menee jo paremmin elämässä, hän on saanut elämän halunsa palaamaan, osittain oman tyttönsä ansiosta. Työksensähän tekee kauniita koruja ja tauluja. Juttelimme Ornellan kanssa jälkeen päin siitä miten paljon tämä kyseinen tyttö oli muuttunut siitä kun hän pääsi mukaan avunsaajiin, ero oli huomattava, silti työtä riittää vielä pitkäksi aikaa.

Näin ollen voimme tiiminä todeta, että apu todella menee perille ja mikä parasta voimme seurata Bank4hopen kautta reaaliajassa miten ja minne apu menee. Me tarkastimme kohteen Albaniassa ja näimme itse miten lahjoittamamme varat menivät juuri sinne minne olimme ne lahjoittaneet, käytännössä lahjoitimme Suomessa varoja Home based supportille ja nyt olimme itse viemässä avun perille mm. Ruoka-avustus pussein, se teki koko tiimin mielet hyviksi. Apua ja varojarvitaan silti vielä paljon lisää sillä olemme raapaisseet vasta pintaa!

Molemmat haastattelut julkaistaan Marraskuussa Porvoossa Hyvä Ilta konsertissa, jonka jälkeen ne tulee myös nähtäväksi blogiimme. Seuratkaa blogiamme sillä sinne on tulossa vielä paljon lisää päivityksiä ja tarinoita matkastamme…

Tiimin puolesta Mixu

     

     

Videoblogi, Albanian Tirana

Road to Hope tiimi on saapunut Albanian Tiranaan ja kuvaukset ovat alkaneet. Tässä ensimmäisen päivän tunnelmia vidoblogin muodossa

Tiimin puolesta
-Mükka

Pristina, Kosovo!

Matkamme jatkui Kroatian etelä-kärjestä ja jatkui läpi kauniiden maisemien Montenegroon. Taas kerran yllätyimme, sillä Montenegrossa pärjäsi euroilla, tämä helpotti meidän elämäämme kummasti. Vinkki täällä keskieuroopassa matkaajille, pitäkää aina vähän käteistä mukananne, sillä ainakin me olemme Suomessa tottuneet siihen että kortilla pärjää, täälä ei kaikkialla.

Montenegron länsi- rannikko on hyvin kaunista aluetta vuoristoineen ja merenrantoineen. Jos tykkäät viettää lomapäiviäsi etelässä auringossa löhöillen, voin ehdottaa että ensi kerran kokeilisit Montenegron rantoja. Ensinnäkin täällä kelpaa eurot, täällä on todella kaunista, halpaa (suomen hintatasoon nähden), eikä turismi ole vielä näyttänyt kynsiään ainakaan siinä määrin, mitä esimerkiksi Espanjan aurinkorannoilla. 

Matkame jatkui seuraamalla rakkaaksi tulleen navigaattorimme ohjeita. Navigaattori ohjasi meitä kohti Kosovoa tietämättään varmaan itsekkään minne oikein oli menossa, sillä ei aikaakaan kun meitä ystävällisesti pyydettiin kääntymään epäilyttävän näköiselle pikkutielle johon uhrasimmekin sitten ajastamme seuraavat 5 tuntia, toki meille myöhemmin selvisi että n. 10 km päässä olisi mennyt toinen tiekin ja näin ollen olisimme välttyneet via dolorosalta. Pikkutielle käännyttyämme se muttui kiemuraiseksi vuoristotieksi, vastaan tuli vähän väliä pieniä vanhoja kuorma-autoja puukuorma lasteineen joita sitten väistelimme milloin peruuttamalla leveämmälle alueelle milloin rukoilemalla että tie jatkuisi vielä 10cm automme sivulla, ennenkuin alkoi kymmenien metrien pudotus. Ensin nousimme n.1500m kiemurtelevaa tietä ylös ja laskimme sen alas rinteen toista puolta, seuraava kukkula olikin sitten n.1900m korkea ja sama juttu, pian alkoin rakas navigaattorimme näyttää harmaata viivaa ruudussa minkä totesimme olevan rajaviiva, lähenimme hitaasti mutta varmasti rajaa kiemurltelevilla teillä (tällöin kello oli jo puoli yö), pian valokeilaamme osui lohduton näky, ISO kuoppa tiessä sekä muutama iso betoninen kolmio ja näin olimme tulleet rajalle. Tie Kosovonpuolella jatkui pienenä kinttupolkuna ja näin ollen oli lähellä ettemme tehneet navigaattorista samantien pulujen ruokaa. Tällöin jo tiesimme että rajalta on vielä kolmen tunnin ajomatka Kosovan Pristiinaan ja nyt kun huomasimme että olimme viimeiset parituntia ajaneet väärään suuntaan olo oli hieman masentunut. No mutta eipä siinä, n.1900m ylös ja sama alas ja näin pääsimee toiselle tielle mitä pitkin lopulta löysimme Kosovon rajan. Lopulta olimme perillä Pristiinassa yöllä kello 05:00 ja ystävämme Lauri tuli meitää vastaan, hetken ajoimme laurin perässä ja vihdoin olimme majapaikassamme ja kävimme maate.

Herätys oli klo 09:00 ja aloimme valmistelun aamun jumalanpalvelusta varten joka alkoi klo 11:00. Jumalapalvelus meni väsymyksestä huolimatta mallikkaasti ja pian olimmekin nauttimassa paikallista päivällistä ystäviemme kanssa, ruoka oli huikean hyvää! Ruoka meni meillä kaikilla armottomasti jäseniin ja menimme hetkeksi lepäämään enne kuin lähdimme shoppailemaan paikalliseen kauppakeskukseen illaksi.

Ensimmäiset kokemukset maasta ovat todella hyvät, ihmiset joihin olemme tutustuneet ovat olleet todella ystävällisiä ja olemme koko tiiminä olleet tyytyväisiä näkemäämme. Toki olemme raapaisseet vasta pintaa. 

Tänään suuntana olisi Albania ja pian pääseme tarkastamaan matkamme todellisen tarkoituksen toteutumisen, meneekö apu perille? 

Tiimin puolesta Mixu

Mikä on Road to Hope, Bank4Hope ja Fida? Mistä on kyse?

Ennen lähtöämme kävimme Fidan toimistolla haastattelemassa Erkki Saloa, Fidan varainhankintapäällikköä, joka kertoi meille Bank4Hopen toiminnasta, Fidasta ja esitteli meille tuettuja kohteita. Meillä oli vähän teknisiä vaikeuksia kuva ja äänimateriaalin kanssa, mistä syystä saimme vasta nyt editoitua ja ladattua nettiin pätkän, josta selviää, mistä on loppujen lopuksi kyse. Valitsimme Bank4Hopen kautta tuetuista Fidan kohteista Albanian ja erityisesti siellä tehtävän ihmiskaupan uhrien auttamistyön, jonka käytännön toteutusta olemme menossa selvittämään. Maanantaina pitäisi olla pelipaikalla Albaniassa. Video kertokoon enemmän.

Road to Hope -tiimin puolesta
-Mükka